Tutat

Kun luin Liisan jättämän kuvahaasteen

(1. Avaa koneesi kuvakansioista neljäs kansio
2. Ota sieltä neljäs kuva
3. Julkaise se blogissasi ja selitä se
4. Lähtetä haaste neljälle bloggaajalle),

kaivelin konettani ja kuva oli tämä. En kuitenkaan silloin ehtinyt kirjoittaa mitään ja asia hautautui.

No, eilen sitten tuta ja isotuta kävivät kylässä kun olivat ostamassa nuorimmalle siskolleni (joka on siis kohta 15v!) mopoa ja muistin, että se kuvahan oli siitä kun tuta ja mummu ja kaikki ihanat tädit tulivat Saimia katsomaan kun neidillä oli ikää 11 päivää. Silloin jo viihtyi tutan sylissä, eilen nukahti siihen eikä millään olisi halunnut pois.

Viime viikko

Viime viikolla Marko aloitti työt.

Maanantai meni Saimin kanssa ihan mukavasti ja pääsin illalla Niinalle raamikseenkin. Oli oikein virkistävää olla välillä hetki pois kotoa. Tosin jo puolentoista tunnin päästä alkoi olla levoton olo ja ikävä kotiin.

Tiistaina tehtiin Markon töiden jälkeen suursiivous, kiitos Liisan, joka ulkoilutti Saimia. Tiistai sisälsi myös pakkaamista, koska keskiviikkona minä ja Saimi suunnattiin mersun nokka kohti mummulaa ja Markolla oli työmatka Siuntioon.

Keskiviikko aamuna me lähdettiin siis Saimin kanssa kahdestaan ajelemaan tuota 200km matkaa. Vähän kyllä jännitti, että mitäköhän tästäkin tulee, mutta tyttö nukkui kiltisti koko matkan. Yhden kerran pysähdyin antamaan tutin suuhun. Mummulassa olikin vilinää ja vilskettä,  kummitätini tyttärensä ja tyttärentyttärensä kanssa kävi ja Tarja leikkasi mun hiukset ja värjäsi ripset. Yllättävän pienellä ehostuksella näyttää ja tuntuu vähän vähemmän rentulta. Koska hoitotätejä oli vaikka muille jakaa, pääsin myös ihan yksikseni saunaan. Ja nautin tästä arjen luksuksesta!

Torstaina käytin Juoperin mummulla ja siellä nähtiin myös Margit ja Annikki tädit. Myös Saimin pikkuserkku Jasmin oli innokas sylittelijä. Saimi nukkui kaukalossa alkuvierailusta ja kun seinäkello löi kolme, tyttö säikähti hirvittävästi ja uni katkesi. Isomummu tokaisi, että selvästi Salmisen tyttöjä, kun ei saa nukuttua kun kello lyö. Selvennykseksi tähän, että tuosta kyseisestä kellosta on ollut äänet poissa päältä varmasti 10 vuotta, kun meidän perheen tytöt eivät voineet nukkua mummulassa kun kellonlyönnit häiritsivät ü.

Perjantai aamuna isotuta kävi Saimia katsomassa ja sitten lähdettiinkin jo takaisin kotia kohti. Marika lähti saatille ja avuksi jos Saimi ei nuku, mutta tyttö päästi ensimmäiset inahdukset hississä. Ah, miten kiltti lapsi! Perjantaina tehtiin illalla hampurilaisia ja Marika liinatti Saimia niin, että päästiin Markon kanssa saunaan.

Lauantaina käytiin Ideaparkissa ja ostettiin Markolle villapaita ja Saimille pitsikaulusbody ristiäisiin. Iltapäivällä Marika lähti ja illasta me käytiin Saimin ja Liisan kanssa ulkona kun Marko teki työjuttuja.

Sunnuntaina Marko teki aamusta lisää töitä ja iltapäivästä Niina ja Anssi kävi vierailulla. Illalla käytiin koko perheen voimin ulkona ja ihmeteltiin, mihin tämä viikko oikein meni.

Eli summa summarum, kun perheessä on alle kuukauden ikäinen vauva, kannattaa yrittää viettää vähintään yksi päivä viikosta ihan vain perheen kesken.

Isäinpäivä

Tänään on meidän perheen ihka ensimmäinen isäinpäivä. Keitin aamulla Markolle kahvit ja puuroa, tein voileivät ja saipahan tuo eilen leipomaani suklaakakkuakin sänkyyn. Minä lauloin ja Saimi yhtyi kuoroon itkulla. Sekin halusi aamupalaa. Lahjaksi Marko sai lahjakortin 5x45min hierontaan.

Aamupäivästä käytiin kirkossa, Saimi nukkui jälleen kiltisti, kun sai olla liinassa isin sylissä. Kotiin paluukin sujui hyvin, mutta sitten iski ikävä vatsakramppi ja iltapäivä oli huutoa ennen kun vihdoin uni sai voiton.

Syötiin kalkkunaa ja muusia valkoviinikastikkeesta ja jälkiruuaksi suklaakakkua. Nyt sitten mietitään miten loppu isäinpäivä kulutetaan. Ulkona sataa räntää, joten ulkoilu ei ihan hirveästi houkuttele..

Uusi elämä

Armas tyttäremme syntyi tiistaina viikko sitten. Raskausviikkoja kerkesi kertyä 41+1. Synnytys meni hyvin, tosin se oli vähän pitkä. Marko valvoi urheasti koko yön muutamaa pientä unipätkää lukuun ottamatta. Marko katkaisi myös napanuoran ja pääsi punnitsemaan ja mittaamaan uutta tulokasta. Koska Saimi neiti syntyi Vammalan aluesairaalassa, saimme asustaa perhehuoneessa ja isäkin sai yöpyä sairaalassa. Pääsimme kotiin perjantaina, kun tytöllä oli ikää kolme päivää. Lastenlääkärikin vallan hurmaantui reippaasta nuoresta neidistä.

Ensimmäiset päivät kotona olivat todella raskaita ja niimpä apuun kutsuttiin Päivikki-mummi. Kaikki kiitos rakkaalle äidille pelastuksesta ja kahdesta nukutusta yöstä! Äidit ovat kyllä korvaamattomia niinä hetkinä kun omat voimat ja tietämys loppuvat.

Tämä viikko onkin mennyt jo paremmin, Saimi lähinnä syö ja nukkuu ja välillä on vähän hereillä. Tänään käytiin myös ensimmäistä kertaa ulkona. Hyvinhän tuo meni, kiitos Sannan neuvojen, vaikka sekä äiti että isä olivat varmoja että vähintään yksi kolmesta itkee koko matkan.

Anneli-mummo ja isotäti Raija kävivät katsomassa Saimia eilen ja Antero-vaari tänään. Vierailut piristävät mieltä, mutta toisaalta vähän väsyttävät. Nukuinkin tänään epäkohteliaasti päiväunet, vaikka vieraita olikin.