Maanantai meni Saimin kanssa ihan mukavasti ja pääsin illalla Niinalle raamikseenkin. Oli oikein virkistävää olla välillä hetki pois kotoa. Tosin jo puolentoista tunnin päästä alkoi olla levoton olo ja ikävä kotiin.
Tiistaina tehtiin Markon töiden jälkeen suursiivous, kiitos Liisan, joka ulkoilutti Saimia. Tiistai sisälsi myös pakkaamista, koska keskiviikkona minä ja Saimi suunnattiin mersun nokka kohti mummulaa ja Markolla oli työmatka Siuntioon.
Keskiviikko aamuna me lähdettiin siis Saimin kanssa kahdestaan ajelemaan tuota 200km matkaa. Vähän kyllä jännitti, että mitäköhän tästäkin tulee, mutta tyttö nukkui kiltisti koko matkan. Yhden kerran pysähdyin antamaan tutin suuhun. Mummulassa olikin vilinää ja vilskettä, kummitätini tyttärensä ja tyttärentyttärensä kanssa kävi ja Tarja leikkasi mun hiukset ja värjäsi ripset. Yllättävän pienellä ehostuksella näyttää ja tuntuu vähän vähemmän rentulta. Koska hoitotätejä oli vaikka muille jakaa, pääsin myös ihan yksikseni saunaan. Ja nautin tästä arjen luksuksesta!
Torstaina käytin Juoperin mummulla ja siellä nähtiin myös Margit ja Annikki tädit. Myös Saimin pikkuserkku Jasmin oli innokas sylittelijä. Saimi nukkui kaukalossa alkuvierailusta ja kun seinäkello löi kolme, tyttö säikähti hirvittävästi ja uni katkesi. Isomummu tokaisi, että selvästi Salmisen tyttöjä, kun ei saa nukuttua kun kello lyö. Selvennykseksi tähän, että tuosta kyseisestä kellosta on ollut äänet poissa päältä varmasti 10 vuotta, kun meidän perheen tytöt eivät voineet nukkua mummulassa kun kellonlyönnit häiritsivät ü.
Perjantai aamuna isotuta kävi Saimia katsomassa ja sitten lähdettiinkin jo takaisin kotia kohti. Marika lähti saatille ja avuksi jos Saimi ei nuku, mutta tyttö päästi ensimmäiset inahdukset hississä. Ah, miten kiltti lapsi! Perjantaina tehtiin illalla hampurilaisia ja Marika liinatti Saimia niin, että päästiin Markon kanssa saunaan.
Lauantaina käytiin Ideaparkissa ja ostettiin Markolle villapaita ja Saimille pitsikaulusbody ristiäisiin. Iltapäivällä Marika lähti ja illasta me käytiin Saimin ja Liisan kanssa ulkona kun Marko teki työjuttuja.
Sunnuntaina Marko teki aamusta lisää töitä ja iltapäivästä Niina ja Anssi kävi vierailulla. Illalla käytiin koko perheen voimin ulkona ja ihmeteltiin, mihin tämä viikko oikein meni.
Eli summa summarum, kun perheessä on alle kuukauden ikäinen vauva, kannattaa yrittää viettää vähintään yksi päivä viikosta ihan vain perheen kesken.
Voi miten ihania kuulumisia ja tunnelmia! Oi jospa oisin saanut olla muukaana!
VastaaPoista