Uusi elämä

Armas tyttäremme syntyi tiistaina viikko sitten. Raskausviikkoja kerkesi kertyä 41+1. Synnytys meni hyvin, tosin se oli vähän pitkä. Marko valvoi urheasti koko yön muutamaa pientä unipätkää lukuun ottamatta. Marko katkaisi myös napanuoran ja pääsi punnitsemaan ja mittaamaan uutta tulokasta. Koska Saimi neiti syntyi Vammalan aluesairaalassa, saimme asustaa perhehuoneessa ja isäkin sai yöpyä sairaalassa. Pääsimme kotiin perjantaina, kun tytöllä oli ikää kolme päivää. Lastenlääkärikin vallan hurmaantui reippaasta nuoresta neidistä.

Ensimmäiset päivät kotona olivat todella raskaita ja niimpä apuun kutsuttiin Päivikki-mummi. Kaikki kiitos rakkaalle äidille pelastuksesta ja kahdesta nukutusta yöstä! Äidit ovat kyllä korvaamattomia niinä hetkinä kun omat voimat ja tietämys loppuvat.

Tämä viikko onkin mennyt jo paremmin, Saimi lähinnä syö ja nukkuu ja välillä on vähän hereillä. Tänään käytiin myös ensimmäistä kertaa ulkona. Hyvinhän tuo meni, kiitos Sannan neuvojen, vaikka sekä äiti että isä olivat varmoja että vähintään yksi kolmesta itkee koko matkan.

Anneli-mummo ja isotäti Raija kävivät katsomassa Saimia eilen ja Antero-vaari tänään. Vierailut piristävät mieltä, mutta toisaalta vähän väsyttävät. Nukuinkin tänään epäkohteliaasti päiväunet, vaikka vieraita olikin.